Workshop: NLUX ACADEMY
CASE: CREATIVE LIFESTYLE PHOTOGRAPHY WORKSHOP
stailaus: nlux
KUVAT: Viola minerva ja osallistujat
teksti: marika luukkanen
MALLIT: NLUX
PAIKKA: hahkialan kartano
NLUX Studion ensimmäinen valokuvausworkshop oli täynnä upeita kattauksia, kartanoromantiikkaa ja stailattuja yksityiskohtia.
”Luonto, ruoka ja kaunis miljöö ovat suurimpia inspiraation lähteitä minulle, enkä voisi kuvitella parempaa paikkaa upealle elokuiselle workshop-päivälle kuin Hahkialan kartano! Toivottavasti inspiroidut ja lähdet mukaan oppimaan lifestylekuvauksen saloja ja viettämään upean päivän kanssamme!”
Viola Minerva Virtamo
Elokuinen pehmeä valo johdatti meidät sekä sisällä että ulkona tehtäviin stailattuihin ruokakuvauksiin, joissa pääroolia näyttelivät riista, kala ja kauden kasvikset.
Ruusutarhassa pääsimme kuvaamaan iltapäivän teehetkeä ja runsasta herkkuvalikoimaa ja päivän päätteeksi jeepin takaosaan rakennettua whiskey-baaria, metsästyskoiria, upeita mallejamme sekä ihanaa illalliskattausta.
Päivä oli täynnä ihania lifestyle- ja ruoka-asetelmiaa, hyvää lähiruokaa, inspiroivaa valokuvausta, rentoa yhdessäoloa ja paljon uuden oivaltamista.
Taikasäteet
Kun kääntyy viimeisestä mutkasta ennen Hahkialan kartanoa, tulee astuneeksi toiseen maailmaan. Unelmien tammikuja saattelee katseen loivasti kohoavaan horisonttiin. Laella on kartano, joka katsoo toisaalta pistäväkärkistä Hauhon kirkkoa, toisaalta antavia peltomaisemia ja järven sineä kohti.
Maisema piirtää ääriviivat päivällemme, Viola Minervan vetämälle Creative Lifetyle Photography Workshopille. Ne ääriviivat ovat elokuun kultaisen valon säikeitä.
Kohti inspiraatiota
Huokaustauko kaiken kauneuden keskellä. Hahkialan kartanon sisääntulo, astelu avaraan pihaan ja katsahdus rakennukseen. Ei tarvitse olla kummoinen arkkitehtuurin tuntija voidakseen arvostaa vaaleankeltarapatun talon ulkomuotoa. Sen jykevä olemus onnistuu olla yhtä aikaa arvokas ja raikas. Rakennus sopii malliltaan ja olemukseltaan miljööseen, siitä huokuu sukupolvien tarinat ja onni. Tällä kertaa vierailun ilon saa tämä kymmenpäinen kuvaajajoukko, joka astelee Hahkialan ovista sisään inspiroitumaan tähän ihmeelliseen maailmaan.
Inspiroituminen ja luovan ajattelun kehittäminen päämääränään valokuvaajat istuutuvat kiltisti Violan luennon ajaksi aloilleen. Opetusosuus kestää puolisentoista tuntia, kaikki tuntuu vartilta. Luentohuoneessa kiertää ihana kesäilma, ikkunoista paistaa ohuiden verhojen läpi suodattuva luonnonvalo ja tammet helisevät tuulessa. Violan määrätietoisesta, innostavasta ja esimerkkejä täynnä olevasta esityksestä on helppo nauttia. Opimme, jotta kasvualusta on entistä tukevampi ja uuden äärelle kurottelu mutkattomampaa. Opimme, jotta voimme rikkoa oppimaamme.
Nyt on aika kuvata ruokaa.
Kuvat täynnä loistokkuutta
Luentohuoneen viereiseen saliin on katettu pöytä täyteen yltäkylläisyyttä. Sen rikas asetelma viehättää kuvaajat hetkessä tarttumaan kameraan ja taltioimaan tämän elokuisen päivän erityisyyden. Violan neuvot väriopista, sommitelmista ja kuvakulmista muistuvat enemmän tai vähemmän mieleen, kun inspiraatio ottaa vallan. Satokauden kasvikset, juurekset, sienet ja marjat ovat saaneet seurakseen fasaanin, rustiikkia astiastoa ja reheviä kukka-asetelmia. Ihan sama mikä kuvakulma, kaikki näyttää ihanalta.
Jotta kuvaajilla on jotain näin ihmeellistä kuvattavaa, on täytynyt tapahtua taikoja. NLUXin Marika ja Hanna ovat panneet järjestelyissä parastaan, sillä päivä on täynnä toinen toistaan loistokkaampia asetelmia ja aihioita kuvattavaksi. Kartanon emäntä Anne sitoo ulkoasun yhteen merkityksellisyyden kanssa, nyt olemme kulttuurihistoriallisesti merkittävässä paikassa nauttien tämän oman maan antimista. Vaikka puhumme valokuvista, välitämme myös merkityksiä.
”Minulle tärkeintä kuvissa on tunne.”, kertoo yksi lahjakas valokuvaaja. Kuvat kertovat parhaillaan henkilöiden ja paikkojen tarinaa. Huokuvat sitä tunnelmaa, joka niissä sisällä on. Kun kuvalla onnistutaan vangitsemaan jotain sisäistä, se on todella koskettavaa.
”Minulle se juttu on valo.”, jatkaa toinen kuvaaja. Hän ei vaivautuisi kuvaamaan edes ufoa, jos se tipahtaisi taivaalta liian kirkkaalla säällä. Siksipä päivän aikana Hanna dedikoitui pilvien metsästäjäksi, ja kaikki säntäsivät kamerat ojossa ulkoasetelmien kimppuun vasta paisteen hellittäessä.
Kohtaamisia puutarhassa
Päivä on painunut puoleen ja on aika virkistyä. Pirteän makeat maljat helmeilevät raparperin makua ja haukipihvi lisukkeineen saavat silmät sulkeutumaan ja keskittymään joka suupalaan. Näin tuoreen ja terveen makuista, aidon maukasta ruokaa ei tipahda joka päivä lautaselle. Kaikki on omassa maassa tai lähellä tuotettua, poimittua, kalastettua tai metsästettyä. Astiat kilisevät ja puheensorina hiljenee, kun antimista nautitaan.
Yksi toisensa jälkeen kuvaajat jakavat tarinoitaan, palasen siitä miksi ovat täällä ja palasen siitä, miksi kuvaavat. Tarinat vetävät vertoja päivän annille, kaikki tuntuu olevan tänään inspiroivaa. Onko ilma täällä täynnä jotain kartanon taikahenkeä?
Jokaisella kuvaajalla on oma syynsä kuvaamiseen. Jotkut rakastuivat kuvaamiseen heti kameran käteen saatuaan: ”kuin huumetta!”, toiset antoivat intohimolle aikaa kyteä ja syttyä vähän myöhemmin: ”olisinpa aloittanut kunnolla jo aiemmin”. Kaikki kuvaavat omalla otteellaan, mukana on niin new born -kuvaaja Oulusta kuin valon vangitsija Hangosta. Ja tuntuu, että melkein kaikkea siltä väliltä.
Kukaan Violaa lukuun ottamatta ei ole ruokakuvaaja, mutta kaikki puhuvat saaneensa uutta ideaa omaan työhönsä kokeilemalla asetelmia ja toteuttamalla kohdekuvausta ruoka-asetelmien kanssa. Puhuttiinpa omista vahvuuksista ja heikkouksistakin, elämästä yleensä.
Todettiin myös, että on olemassa monipuolisia renessanssi-ihmisiä, ja ainakin muutama tunnustautui tällaisiksi usean alan mestareiksi. Hekotellen, mutta kuitenkin.
Tutustumme, nautimme antimista ja herkistymme. Ideoimme ja inspiroidumme toistemme jutuista. Mikään muu kuin tämä hetki ja sen inhimillinen yhteys ei voisi tuntua juuri nyt paremmalta.
Kesäpuutarhan keskellä kököttää vielä pöytä. Ei mikä tahansa pöytä, vaan esteetikon unelma punasävyisine kukkineen, asetteineen ja herkullisine kakkuineen. Rönsyilevät kukkaset ja herkullisuutta suorastaan huutava brita täyttävät verkkokalvot. Erinomainen jälkiruoka oikean ruoan päälle.
Pitkän päivän ilta
Toteamme kuin kollektiivisesta mielestä samalla suulla: Päivä on tuntunut lyhyeltä, mutta on sisältänyt paljon. Meillä on ollut kuvattavana ruoan lisäksi malleja miljöössä, niin aidoissa tamineissa kuin mahdollista kera metsästyskoirien, kuin kartanon maille vain sopii.
He heittäytyvät hienosti tilanteisiin, kuvakulmiin ja ideoihin. Käyvät tuosta noin heinäpellossa kieriskelemässä, ja niin tyylikkäästi, että Vogue saattaa kohta soitella.
Alapihalta laavun edustalta löytyy vielä kynttilöin ja kauden kukka-asetelmin koristeltu pöytä, jolta myöhemmin tarjoillaan iltapalaa. Jokainen kattaus on ollut omanlaisensa, eri sävyin ja tunnelmin luotu kokonaisuus, josta kuvaajat ovat saaneet kaivattua variaatiota portfolioihinsa.
Istumme kiitollisina pöytään nauttimaan tuoreista suolaisista piiraista, salaateista ja palvelusta. Kiitän hiljaa mielessäni joka kerta, kun joku tuo minulle jotain eteeni, eikä tiskejä tarvitse itse kantaa. Meitä on koko päivän huomioitu upeasti, enkä koe olleeni silti vaivaksi.
Asetelmat eivät myöskään loppuneet tähän. Ennen auringon laskua paikalle tuodaan vintage-jeeppi, jonka takaosa aukeaa herraskaiseksi lavaksi, josta nauttia viskit metsästysillan päälle. Hyppäävätpä emännän koirat autoon mukaan, kuin alleviivaamaan autenttista tunnelmaa. Ne ottavat roolinsa ja istuvat lungisti esiintyen kymmenpäiselle kuvaajajoukolle. Kun illan viimeiset kultaiset auringonsäteet lankeavat auton päälle, on paras hetki kuvata vielä viimeiset otokset.
Istumme saunan lämpöön ihmettelemään, mitä sitä on oikein tullut tehtyä ja nähtyä. Olo on kaikkensa antanut ja sisällä on rauhallinen tunne. En olisi etukäteen voinut kuvitella, että maassamme on näin upea miljöö, jonka maailmaan pääsee sukeltamaan tällaisten kuvausten kautta. Lilluessamme paljussa tuona elokuisena iltana tuntuu, kuin porfolion täyte olisi vain yksi asia muiden joukossa. Saimme paitsi sarjan mielettömiä kuvia, myös jaoimme yhteisen hetken erityisessä paikassa oman arjen ulottumattomissa. Se jos mikä on luksusta.
